Viskaalin Vursti- Verguson Muhokselta Puhokselle pe 6. heinäkuuta 2018


Viskaalin myyntipäällikkö, lihamestari, Rotisseur Antti PIrttikoski ajoi perjantaina 6.7. isältään perimänsä Ferguson-traktorin kesämökillensä Puhokselle. Vuosimallia 1965 olevan Fergusonin perään oli kiinnitetty peräkärry, jonka thermoboxista Antti jakoi aina pysähtyessään tietysti Viskaalin suosikiksi nousseita vurstisarjan vursteja.


Lue tästä koko seikkailu Antin omin sanoin (Hox. raportti on kirjoitettu heti reissun jälkeen, joten ymmärtänette mahdolliset kirotusvirheet.).


Olihan reissu..
ensimmäinen pätkä Nesteeltä Pyhäkosken voimalaitokselle (Leppiniemeen) meni yhdessä hujauksessa.. Utajärvellä vietin hyvän tovin K-market Meiramissa asiakkaita ja kauppiasta porisuttamassa. 
Utajärveltä lähdin kohti Puolankaa niin en päässyt kovinkaan pitkälle, kun kuulu räpsähdys kuulokkeiden läpi. Ei muuta kuin ensimmäiselle parkkipaikaille järkytys oli menkoinen. Koko alakerta ja perä yltäpäätä öljyssä..
Ensin piti etsiä mistä öjy tulee ja kun löysin vuotokohdan, niin ihmetystä riitti. Peräkärryn kippilaitteen hydrauliikkaletku oli päättänyt lopettaa yhteistyön vasta viidenkymmenenyhdenvuoden jälkeen. 
Tätini suurella avulla sain paikalle työkaluja millä yhdessä tätini Allin kanssa saimme tehtyä pikakorjauksen.
 
Taas matkaa jatu kohti Puolankaa ja matkalla pysähdyin udeamman kerran porisuttaan ihmisiä kameroineen. Pitivät kuskia pikkasen hulluna ja työnantajaa huippuna. Erään pariskunnan mielestä todella erilaista markkinointia ja söimme kylmät löökivurstit ehkä hieman epämääräisen sotkuisella parkkipaikalla.
 
 
Pääsin lopulta Puolangalle vaikka kunta kehotti kääntymään äkkiä takasin sinne mistä on tullutkin. Ja hyvä niin.
Puolangalla pysähdyin ensin kahvio majatalon parkkiin jossa alkoi kohta kerääntyä paikallisia enempikin. Siinä tarinoitiin ja todettiin vergun vieläkin vuotavan.
Eräs erittäin kohtelias tukkiauton omistaja sanoi, että hänellä olisi osia tuossa tien takana. No haimme pari osaa hänen tallistaan ja laitomme rikkontuneen kohdan kuntoon. 
Jos joku oikeasti sanoo Puolankaa pessimistiseksi paikaksi, niin suosittelen käymään. En muista kovinkaan usein törmänneen niin vieraanvaraiseen ympäristöön. 
Sitten tuli käytyä kylällä pikku mutka, mutta siellä ei kylläkään ollut sitten enempäänsä ihmisiä.
 
Ja taas matka jatkui kohti Pudasjärveä. Matkalla tuli ihasteltua erittäin kauniita maisemia ja tauot vietin puhelimessa hoitaessa ajon aikana tulleita vastaamattomia puheluita. 
Joka kerralla kun pysähdyin, niin kohta oli parkkipaikalla ihmisiä. Ihan kuin tyhjästä ilmestyivät..
 
Matkaa jatkaessa alkoi jälleen hieman kuulumaan ei toivottuja ääniä peräpuolelta (ei itseltä).
Vähän ennen kuin piti kääntyä viimeiselle etapille, niin nostolaitteen vaijeri oli poikki. Ei muuta kuin kävelyvauhtia eteenpäin ja soitin paikalliselle ammattimiehelle, että kerkeääkö auttamaan. Sain vergun pihaan ja Juha tutki hetken ja osasi homman. Vikaa ei pystytty korjaamaan, mutta ajamaan pystyy. Nyt olisin valmis vielä ajamaan Puhoksen kyläkaupalle, mutta taidan mennä suosiolla saunaan. 
 
Ajoaikaa meni melko tarkasti yhdeksän tuntia. Hitaus johtuu pitkälti siitä ettei koneella voinut välilla ajaa kuin matelemalla. 
 
Se ole semmonen reissu ja puhelin tuntuu huutavan vieläkin.. jos on pahoja kirjoitusvireitätätä, niin kädet on melko tönköt.