Jauhelihapulasta

Turbulenssia naudanlihassa

Naudanlihan hinnat ovat nousussa.

Me hankimme teurastamoomme osan naudasta muilta tiloilta ja ainakin meillä naudan hankintahinnat ovat nousseet pelkästään vuoden aikana lähes kolmekymmentä prosenttia. Samanaikaisesti olemme pyrkineet nostamaan tuotteittemme myyntihintoja niin, että saisimme kulutkin katettua. Elämme tosiaankin mielenkiintoisia aikoja! Kerrankin mediaa sai kiittää siitä, että se nosti jauhelihapulan otsikoihin ja naudan- ja maidontuottajien ahdinko ymmärrettiin. Vihdoin.

Mutta kuinka kauan hintoja voi nostaa ennen kuin kuluttajien kipuraja jauhelihapaketin oston osalta tulee vastaan? Kipuraja lienee osin ylitetty kalliimpien fileiden ja paistien osalta. Kanaa ostetaan yhä enemmän. Ehkä naudanlihasta on jälleen tulossa se vähän parempi liha, jolla herkutellaan viikonloppuisin ja juhlapyhinä. Syödään vähemmän mutta parempaa.

Pahin skenaario ainakin meille, pienelle, paikalliselle lihantuottajalle ja -yritykselle olisi se, että naudanlihaa tuotaisiin rajojen ulkopuolelta. Sekin uhkakuva on olemassa. Sain vasta kunnian vierailla Brysselissä Europarlamentissa ja muutamassa edunvalvontatoimistossa. Sieltä tuli aika kylmäävää viestiä lihatalon emännälle. Eurooppa kuulemma hakee ystäviä nyt esimerkiksi Etelä-Amerikan maista, joista moni on suuria lihantuottajamaita. Ja useinhan se ystävyys merkitsee kauppaa… tullaanko tulevaisuudessa lihaa tuomaan yhä enemmän sieltä, kun oma tuotanto ei riitä?

Hinnoissa on eri maiden välillä eroja myös Euroopassa, sillä asiakkaitamme on siirtynyt hankkimaan lihaa Saksasta. Kun halvemmalla saa. Toisaalta median mukaan tuottajahinnat ovat Euroopassa Suomea korkeammat. Otappa näistä sitten selvää! Hinnat ja ylipäätänsäkin koko naudanlihan tuotanto ovat aikamoisessa turbulenssissa joka puolella.

Puhutaan lihapulasta. Nyt naudanlihalle on kysyntää ja siitä ollaan valmiita maksamaan enemmän. Ja kun siitä maksetaan enemmän, voisi tuotantoa myös nostaa. Mutta kuten tiedämme, naudanlihan tuotannon lisääminen ei onnistu hetkessä. Uskallammeko me tuottajat laajentaa ja investoida, jos tuonti lisääntyy? Emme myöskään pysty ennustamaan, kuinka paljon maito- ja lihantuotantoa tullaan tukemaan jatkossa.

Brysselin-tuliaisina tuli paljon pohdittavaa. Tietoa tuli muun muassa Euroopan Unionin parasta aikaa käytävistä seuraavan ohjelmakauden neuvotteluista. Eniten mietityttää se, että jos maatalouteen ei merkata valmiiksi omaa osuutta Suomelle tulevista rahoista, kuten aiemmin on tehty, kuinka paljon se vaikuttaa lihantuotannon tukien määrään? Jos saamme päättää kansallisesti koko EU-potista, myös maidon- ja lihantuotantoon kohdennetuista tuista, kuten nähtävästikin on mahdollista, tarjoaa se toisaalta mahdollisuuksia, mutta on myös uhka. Se on ainakin selvää, että naudanlihan hinnoittelua ja meidän nautatilallisten investointihalukkuutta tämä odottelu vain sekoittaa.

Epävarmuus jatkunee vielä pitkään.