Jokainen ruokalaji tai raaka-aine kertoo tarinaa

Tässäpä pari viikkoa sitten Forum24-lehdessä julkaistu kolumnini. Ruoka kertoo tarinaa! Kuvassa aikoinaan Dubaissa tarjottu ruoka-annos. Olkoon se nyt yksi esimerkki Lähi-Idän keittiöstä.

Katselin Yle Areenasta brittiläistä Lähi-idän maihin suuntautunutta ruokaohjelmaa. Hummus ja pitaleivät olivat tuttuja, samoin raaka-aineena lammas ja granaattiomena, mutta yllätyin, kuinka merkittävä osa ruuan säilönnällä on arabialaisessa ruokakulttuurissa. Jopa lampaanlihaa säilötään!

Syy selvisi ohjelman kuluessa; kyse on alueen perinteisestä tavasta säilöä kuuman kasvukauden aikana kasvatettua ruokaa talven varalle. Lähi-idän autiomaissa ja vuoristoalueilla se voi olla hyvinkin kylmä.

Juuri tällaisten oivallusten takia rakastan ruokaa ja ruokakulttuuria! Jokaiseen ruokalajiin tai raaka-aineeseen liittyy jokin historiaan, käytännön syihin tai esimerkiksi raaka-aineen saatavuuteen liittyvä tarina. Miksi esimerkiksi erilaiset pastatyypit tai leipien eri muodot ovat niin yleisiä kaikkialla maailmassa? Koska ne ovat täyttäviä, energiapitoisia, mutta edullisia ruokia. Miksi tiettyä kasvista tai hedelmää käytetään tietyillä alueilla niin paljon? Koska niiden kasvuolosuhteet ovat kyseisissä maissa olleet ihanteelliset.

Parhaita eri paikoissa saamiani makukokemuksia yhdistää perinteen lisäksi se, että raaka-aineet ovat olleet paikallisia. Se tarkoittaa paitsi tuoreutta, myös ekologisuutta ja paikallisen työn tukemista. Aina kyseessä on ollut myös kuluvan sesongin tuote ja lihasta usein muu ruhonosa kuin filee tai paisti. Jokaisella ruokalajilla on oma syntytarinansa.

Miksi meillä Pohjois-Pohjanmaalla on leipäjuusto, rieska, graavilohi, lohi- ja madesoppa, rössy, rantakala, lihasoppa, merimiespihvi, palviliha, maksapihvit, nisu, ruislimppu…? Koska olosuhteet ovat suosineet maidontuotantoa ja karjankasvatusta, kun luonnonniittyjä on maannousun myötä syntynyt. Nykyisin taas lyhyt kasvukausi sopii usein paremmin nurmen- kuin viljantuotannolle. Myös peruna ja ohra ovat menestyneet täällä. Kalaa on saatu merestä ja joista. Riistaa ja marjoja metsistä. Kaikki teuras- tai riistaeläimen ruhonosat on hyödynnetty mahdollisimman tarkkaan. Säilyvyys on ollut tärkeää, sesongin raaka-aineita hyödynnetty. Ruokalajeissa myös näkyy, että mausteita on ollut saatavilla vähän tai ne ovat olleet todella kalliita.

Kun seuraavan kerran syötte, kuunnelkaa. Jokaisella ruokalajilla on tarinansa.

 

Tuula Kukkola-Räinä

Viskaalin tilan emäntä

Viimeisimmät